Psykiatrinen hoito

Psykiatrinen tutkimus

Psykiatrinen tutkimus perustuu suurelta osin potilaan haastatteluun ja potilaan havainnointiin vastaanoton aikana. On yhtä tärkeää potilaan kertomuksessa se mitä hän kertoo, kuin miten se tapahtuu. Haastattelutapoja on monia, osa psykiatrieista kokee tärkeänä olla johdattelematta potilasta, antaa potilaan vapaasti kertoa itsestään ja tuoda esiin potilaalle tärkeät asiat, osa taas käyttää aktiivista kyselyä. Jos aikaa on rajatusti, tai potilas on huonossa kunnossa, antaa rakenteellinen haastattelu tietoa enemmän ja saattaa toimia myös parantavasti, jäsentäen kaaosta. Jos taas aikaa on rajattomasti, ja potilaan vointi kohtalainen tai hyvä, antaa vapaa kerronta kattavamman kuvan potilaan voinnista, kipupisteistä ja myös kyvyistä jäsentää ja hahmottaa elämäänsä. Vapaata kerrontaa voi aina täydentää kysymyksillä ja tarkennuksilla.

Toimintatapoja myös kirjausten suhteen on monia, osa psykiatreista tekee käsin muistiinpanoja vastaanoton aikana ja sanelee tai kirjoittaa tekstit puhtaaksi vastaanoton jälkeen. Osa lääkäriestä kirjoittaa tekstit suoraan tietokoneelle, ja korjaa tekstit vastaanoton jälkeen.

Jo ensi käynnillä tehdään jonkinlainen arvio häiriöstä, hoidon tarpeen kiireellisyydestä ja alustava hoitosuunnitelma sekä työdiagnoosi.

Arviointi & diagnoosi

Diagnoosi nimeää häiriön tai sairauden ja helpottaa niiden luokitusta, psykiatriassa diagnoosi tehdään potilaan kertomuksen ja psykiatrin havaintojen pohjalta. Diagnoosi on sen kirjanneen lääkärin arvio potilaan häiriöstä, se helpottaa kommunikointia lääkäreiden kesken,

Diagnoosi

ei mene ulkopuolisten tietoon
ei muuta potilasta
ei leimaa eikä vaikuta työuralla etenemiseen.

Diagnoosi on välttämätön jos haetaan etuuksia sairauden vuoksi, esimerkiksi sairaslomaa, eläkettä, vapautusta asepalveluksesta, terapian tukea ym ym.

Potilaan diagnoosi ja hänen hoitokertomuksensa, kuuluvat salassapitovelvollisuuden piiriin, psykiatrin hoitokertomukset, yksityisissä lääkärikeskuksissa, voi nähdä vain hoitava psykiatri samassa keskuksessa, sinä päivänä jolloin potilas on tulossa vastaanotolle. Kirjaamisen jälkeen, potilaskertomus siirtyy Omakantaan, josta potilas voi sen nähdä seuraavasta päivästä lähtien. Potilas hallitsee kertomuksen näkyvyyttä itseään hoitaville tahoille. Potilasasiakirjat voidaan myös salata, jolloin niitä ei pääse näkemään kuin oma hoitava psykiatri potilaan tullessa vastaanotolle. Myös sairaskertomuksen merkintöjen siirtymistä omakantaan, voi pyydettäessä viivästyttää.

Psykiatrisista diagnooseista ei ole pakko ilmoittaa työtä hakiessa, ainoa taho johon laki velvoittaa ilmoittamisen, ovat vakuutusyhtiöt, mikäli ollaan hakemassa sen luontoista vakuutusta, johon tämä häiriö vaikuttaa.

Psykiatrisessa hoidossa on kaikkiin ammattikuntiin kuuluvia potilaita, niin poliiseja, kuin hoitoalalla olevia psykologeja ja psykiatreja, politiikkoja, puolustusvoimien upseereita, lakimiehiä, diplomaatteja, osa näistä vakavillakin psykiatrisilla diagnooseilla. Uralla etenemistä ei jarruta diagnoosi, hoito tai lääkitys, päin vastoin, hoitamatta jätetty mielenterveyshäiriö on se, joka todennäköisimmin johtaa työ- ja toimintakyvyn heikkenemiseen.

Suomessa käytetään ICD-10 tautiluokitusta (International Statistical Classification of Diseases). Psykiatriset häiriöt alkavat F kirjaimella, jota seuraa numerosarja, esimerkiksi paranoidinen skitsofrenia F20.0, toistuva masennus F33.

Hoitosuunnitelma

Tehdään joka käynnin päätteeksi. Hoitosuunnitelma auttaa potilasta ja lääkäriä muistamaan mitä on sovittu edellisellä käynnillä, se on viesti/vastaus ja hoitosuositus työterveyslääkärille, jos tämä on konsultaatiota pyytänyt, ja siitä on suuri apu tilanteissa, joissa hoitava lääkäri tai psykiatri vaihtuu.

Hoitosuunnitelmassa kuuluisi olla muistutus tutkimuksista joita lääkäri on suositellut, tietoa sairasloman pituudesta ja alustavasti tieto kuka tätä tarvittaessa jatkaa, lääkitys ja/tai lääkityksen muutokset, sekä seuraavan käynnin ajankohta ja mitä on tavoitteena silloin tehdä.

Hoitosuunnitelma elää ja muuttuu potilaan voinnin ja tarpeiden mukaan, tavoitteena on, että se tehdään yhteistyössä potilaan kanssa.

Psykiatrinen hoito

Akuutin hoidon tavoitteena on toimintakyvyn palauttaminen ja kärsimyksen nopea lievitys.
Jatkohoito, voinnin parannuttua, tähtää saavutetun voinnin ylläpitoon ja uusien sairausjaksojen ehkäisyyn.

Akuutissa hoidossa painotus on lääkityksessä, levossa ja tukea antavassa keskustelussa (supportiivinen psykoterapia eli kannatteleva psykoterapia).

Voinnin ylläpidossa, paino siirtyy kuntoutuspsykoterapiaan, jonka tavoitteena nykyään, on uusien keinojen omaksuminen ja tarpeen mukaan taustojen käsittely.

Psyykelääkkeet

Lisäksi on fyysisiin sairauksiin käytettäviä lääkkeitä, joista voi olla apua psyykisissä sairauksissa. Beetablokkareita, eli beetasalpaajia, voidaan käyttää rauhoittamaan jännityksen tuomaa tykyttelyä ja vapinaa esiintymistilanteissa. Beetasalpaajia on käytetty myös tuloksellisesti fobioiden, ja traumojen hoidossa.

Psykoterapia

On hoitomuoto, jossa potilaan psyykistä vointia pyritään parantamaan vuorovaikutuksella ja erilaisilla harjoitteilla.

Eri psykoterapiasuuntauksilla on paitsi erilainen lähestymistapa terapiamenetelmiin, myös erilaiset tavoitteet. Psykoanalyysissa ja psykodynaamisessa psykoterapiassa tavoitteena on lisätä potilaan itsetuntemusta, tehdä tietoiseksi tiedostamattomat traumat ja konfliktit, tämä nojaa oletukseen että itsetuntemus eheyttää ja vähentää psyykisiä häiriöitä. Terapia toteutuu terapiahuoneessa, puheen välityksellä, klassisessa psykoanalyysissa terapeutti pyrkii olemaan johdattelematta potilasta, ja on enimmäkseen reagoimatta, psykodynaamisessa psykoterapiassa terapeutti on yleensä aktiivisempi.

Psykoanalyysi ja psykodynaaminen psykoterapia ovat pitkiä terapioita, 2-4 kertaa viikossa minimissään, kestoltaan enemmän 5-15 vuotta, kuin Kelan tukemat kolme.

Kognitiivisen psykoterapian sisällä on monen tyyppistä psykoterapiaa ja käytössä monenlaisia tekniikoita. Taustojen tutkimisen lisäksi, pyritään tutkimaan potilaan uskomuksia ja käyttäytymistä ja harjoittelemaan uusia ja vähemmän haitallisia keinoja ajatteluun ja toimintaan. Tavoitteena terapialla on ensisijaisesti potilaan voinnin kohentuminen. Lue lisää www.kognitiivinenpsykoterapia.fi

Voidaan jakaa ryhmiin päävaikutustensa pohjalta.

Psykoosilääkkeitä käytetään psykoosien hoidossa, mutta pienillä määrillä myös ahdistuneisuudessa, masennuksessa, pakko-oireissa ja unettomuudessa.
Masennuslääkkeet, ovat eniten käytettyjä psyykelääkkeitä, näitä käytetään myös ahdistuneisuushäiriöissä, fobioissa, sekä monissa fyysissä sairauksissa lisälääkkeinä, esim pitkittyneissä kiputiloissa, kipukynnystä nostamassa.
Tasaajat, joita käytetään kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä
Rauhoittavat lääkkeet, bentsodiatsepiinit, joita on käytetty pitkään ahdistuksen ja unettomuuden hoidossa, mutta joiden käyttöä nykyään pyritään välttämään sairaalan ulokopuolella. Bentsodiazepiinit tuottavat riippuvuutta.
Muut unta helpottavat lääkkeet, mm melatoniini ja väsyttävät antihistamiinityyppiset kuten doksylamiini.
Stimulantit ja muut ADHD:n hoitoon käytetyt lääkket
Alkoholin ja päihteiden vieroitukseen tarkoitetut lääkkeet

Useampi USAsta kantautunut lyhytterapia, on Suomessa venytetty pitkäksi, uskoisin tämän johtuvan siitä, että terapeutit saavat Kela-korvattavuuden vain pidemmän koulutuksen kautta, joka sisältää tarvittavat määrät omaa psykoterapiaa ja työnohjausta. Lisäksi vaikka tutkimukset osoittavat lyhytterapioiden vaikuttavan hyvinvointiin, näiden vaikutus jää lyhyeksi. Näiden terapioiden pitkittäminen, ei välttämättä ole parantanut näiden tehoa.

KAT (kognitiivisanalyyttinen psykoterapia) kesti alunperin 10-20 kertaa, IPT (interpersonaalinen psykoterapia) kesti 10-12 kertaa, ratkaisukeskeinen psykoterapia kesti 1-5 kertaa.

Traumaterapia on alkujaan kehittynyt PTSD:n hoitoon, mutta laajentunut vähitellen hoitamaan kaikenlaisia psyykisiä ongelmia, koska aina on jonkinlainen trauma taustalla. Masentunut ja huonovointinen potilas saattaa nähdä tässä vapautuksen itsensä syyllistämisestä, uhriksi asettuminen ja empatian tankkaaminen, ei kumminkaan kanna kovin pitkälle, eikä EMDR tekniikan käyttö joka käänteessä muuta persoonallisuuden piirteitä, jotka altistavat masennukseen.

Masennuksen ja ahdistuksen hoidossa, vain kognitiivisen psykoterapian pitkäkestoisesta vaikutuksesta on selkeää näyttöä. Kognitiivisen psykoterapeutin valintaa tukee myös se, että nykyisellä Kelan tuella (1-2 x viikossa maksimissaan kolme vuotta), potilaan on mahdollista saada tarvittavat keinot, pärjätä jatkossa itsenäisesti, ilman terapiaa tai lääkitystä.

Pelkkä terapiassa käynti ei riitä vointia kohentamaan, sen enempää kuin oletus että käynnit kerran viikossa personal trainerilla kohentaisivat lihaskuntoa. Että terapia onnistuu muokkaamaan haitallisia persoonallisuuden piirteitä, vaatii ymmärryksen ja oivalluksen lisäksi, teoreettisen tiedon siirtämistä arkeen ja päivittäistä harjoittelua, kunnes näistä kehittyy uusia automaatioita haitallisten tilalle.

Hoidon kustannukset

Mikäli potilaalla on työterveys, johon kuuluu erikoislääkärin konsultaatiot, kannattaa käydä ensin työterveyslääkärillä, joka tekee konsultaatiopyynnön, näin psykiatrikäynnit toteutuvat potilaalle veloituksetta.

Psykiatrikäynnit ovat erikoislääkärikäyntejä, sairaskuluvakuutus (vapaaehtoinen yksityinen tai työnantajan ottama sairaskuluvakuutus) korvaa nämä.

Psykiatrien tuntiveloitus vaihtelee suuresti, kalliimmalla ei välttämättä saa parempaa. Hinnoitus 60min ajasta on 100-300 € välillä.

Yleensä vastaanoton tuntiveloitus on sama, on sitten kyse normaalista vastaanotosta, puhelimitse toteutetusta tai etävastaanotosta nettiyhteydellä.

B-lausunnoista erikoislääkärit yleensä veloittavat lausunnon laajuuden mukaan 50-200€

Entä jos ei ole varaa hoitoon

Suomessa psykiatrista hoitoa saa maksutta, ensisijainen hoito toteutuu terveysasemalla, terveyskeskuslääkäri hoitaa masennus- ja ahdistuspotilaat niin pitkälle kuin kykenee, ja laittaa lähetteen potilaan alueen kunnalliselle psykiatriselle poliklinikalle kun keinot loppuvat, eli yleensä masennuspotilaista ollessa kysymys, kun on paria lääkettä kokeiltu tuloksetta. Terveysasemien yhteydessä on myös psykiatrisia sairaanhoitajia, joiden luona voi käydä keskustelemassa tarpeen mukaan, tämä on supportiivista terapiaa, kannattelevaa, tukea antavaa akuutissa tilanteessa. Kunnallisella puolella on myös kriisiterapiaa vaihtelevasti. Myös joillain terveysasemilla on psykologi käytössä.

Psykiatrian poliklinikalta ja YTHS:ltä, voi saada tarvittavan B-lausunnon psykoterapian Kelan tukea varten, riippuu asuinkunnasta kuinka nopeasti tämä etenee. Helsingissä hoidon aloituksesta B-lausunnon saantiin, saattaa mennä jopa vuosi.

Jos potilas haluaa psykoterapiaan, hän voi hoitavalta psykiatriltaan pyytää tätä varten B-lausuntoa ja psykiatri on velvollinen lausunnon kirjoittamaan vaikka ei tätä suosittelisi. Lausunnon sisältöä ja psykiatrin mielipidettä potilas ei voi määrätä, mutta vaikeampaa nykyään on perustella hoidon tarpeettomuutta kuin tarpeellisuutta, jos potilas on vastaanotolla käynyt eikä käytä aktiivisesti päihteitä jotka tekisivät terapian käynnistä turhaa.

Kelan tuen kanssa potilaan oma osuus käynneistä on noin 120€ kuussa, terapian toteutuessa kerran viikossa. Kelan vaatima seuranta voi alkaa terveysasemalla ja potilas käydä yksityisesti psykiatrilla kontrollissa ja saamassa lausunnon, tämä on edullisin reitti kohtuullisessa ajassa, kohtuullisin kustannuksin. Oma osuus kustannuksissa tulee pian takaisin Kelan tuella.

Mikäli Kela ei terapiaa tue joko siksi, että potilas on eläkkeellä, tai siksi, että kolmivuotinen terapia on käyty alle viisi vuotta sitten, on kunnalliselta puoleta mahdollista hakea Valtava-rahoitusta terapiaan. Myös psykoterapeutiksi opiskelevat tarvitsevat koulutuspotilaita opintojensa loppuvaiheessa, ennenkuin ovat saaneet Kela-korvattavuuden, nämä psykoterapiat ovat edullisempia, noin 50€ kerta, terapeutit ovat innostuneita ja pyrkivät saamaan tulosta aikaan, lisäksi he käyvät työnohjauksessa säännöllisesti keskustelemassa potilaistaan kouluttajaterapeuttien vastaanotolla ja omaavat yleensä tuoreimman tiedon terapioista ja hyväksi havaituista työvälineistä.

Eläkkeellä olevat potilaat, voivat hakea eläkkeen saajan hoitotukea psykoterapiaan.

Helsinki Missiosta voi hakea tukea vanhukset ja nuoret. Nuorille on myös apua nuorten kriisipisteessä ja nuorisoasemalla, jolla pääosin käyvät nuoret joilla on päihdeongelmaa.

Nuoret pääsevät myös nuorten psykiatriselle poliklinikalle arvioon ja hoitoon nopeammin kuin aikuiset, ja matalammalla kynnyksellä.

Kunnallisen hoidon plussat ja miinukset

Plussat: On hoitotiimi, joka koostuu lääkäristä, psykiatrisesta sairaanhoitajasta, psykologista ja sosiaalityöntekijästä, jokainen vastaa omasta osa-alueestaan, tapaamiset toteutuvat ensisijaisesti omanhoitajan vastaanotolla. Tutkimukset ja hoito on ilmaista ja toteutuvat tarvittavalla tiheydellä.

Miinukset: Ainakin pääkaupunkiseudulla vaikea ja hidas pääsy ellei tilanne ole akuutti, toteutuu yleensä terveysaseman kautta, ei ole mahdollista valita lääkäriä, lääkärit ja muu henkilökunta saattaa vaihtua, hoitava lääkäri tekee ensisijaisesti työtään työpaikalleen, tämä yleensä vähentää joustavuutta hoidossa ja potilaan kuuntelua, sekä potilaan mielipiteen huomioon ottamista. Keskimäärin lääkkeiden määrät ja annokset ovat suurempia ja niitä harvemmin vähennetään tai lopetataan.